Tutkimuksessa tutkittiin yhteyttä kädensijausvoiman ja oireiden välillä henkilöillä, joilla on pitkää COVIDia.
Tutkijat havaitsivat merkittävän yhteyden heikompien kädensijausvoimien ja suuremman oireiden voimakkuuden välillä, mitattuna potilaiden raportoimilla tuloksilla. Tutkimus, jossa oli mukana 102 pitkän COVIDin potilasta, paljasti, että henkilöillä, joilla oli heikompi kädensijausvoima, oli voimakkaampia oireita ja suurempaa väsymystä. Lisäksi potilailla, joilla oli post-infektioinen myalginen enkefalomyeliitti/krooninen uupumus (ME/CFS), oli merkittävästi heikompi kädensijausvoima verrattuna niihin, joilla ei ollut tilaa.
Analyysissä havaittiin kohonneet intercellular adhesion molecule-1 (ICAM-1) -tasot potilailla, joilla oli heikentynyttä lihasten palautumista. Sukupuolikohtaiset korrelaatiot olivat havaittavissa, miespotilailla kädensijausvoiman ja ferritiittitasojen välillä oli positiivinen yhteys, kun taas naispotilailla platelet-lukujen ja lihasten palautumisen välillä oli negatiivinen yhteys. Naispotilailla havaittiin kädensijausvoiman ja SARS-CoV-2 spike S1-proteiiniin kohdistuvien vasta-aineiden välillä käänteinen korrelaatio. Tulokset viittaavat siihen, että kädensijausvoiman mittaus voi toimia lisäindikaattorina potilaiden raportoimille pitkän COVIDin tuloksille, mutta havaitut yhteydet ovat maltillisia ja vaativat lisätutkimuksia suuremmissa tutkimuksissa.