Levetirasetaminin injektio on osoitettu lisähoitona, kun suun kautta annostelu ei ole mahdollinen. GABA- ja SV2A -proteiineihin liittyvät mekanismit ovat tärkeitä.
Clinical Indications
Se on käytössä osittain alkavien epilepsiakohtausten hoidossa potilailla, jotka ovat yhden kuukauden ikäisiä tai vanhempia, sekä myoklonisten epilepsiakohtausten hoidossa 12-vuotiaista ja sitä vanhempina olevilla potilailla, joilla on juveni myokloninen epilepsia, ja primäärin yleistyneiden tonico-klonisten epilepsiakohtausten hoidossa 6-vuotiaista ja sitä vanhempina olevilla potilailla, joilla on idiopaattinen yleistynyt epilepsia. Lääkkeen tarkkaa vaikutusmekanismia ei tunneta.
Mechanism of Action
Eläinkokeissa levetirasetamin on osoittanut suojaavan vaikutuksen yleistyneeseen aktiivisuuteen fokusalta kohteilta ja estävä vaikutuksen hippokampuksen räjähdysmäiseen toimintaan. In vitro -tutkimuksissa on osoitettu, että levetirasetamin vastustaa negatiivisten modulaattoreiden toimintaa GABA- ja glysiini-porttien virrassa ja osittain estää N-tyypin kalsiumvirtoja. Lääkkeen sitoutumiskohtana levetirasetaminille on tunnistettu synaptinen vesikkeli-proteiini SV2A, joka korreloi lääkkeen antiseizure-aktiivisuuden kanssa. Suullisilla muodoilla käytetyt kliiniset tutkimukset ovat osoittaneet levetirasetaminin tehokkuuden lisähoitona aikuisten potilailla, joilla on vastarientoivat osittain alkavat epilepsiakohtaudet. Annostus on yksilöllinen, tyypillisesti injektiot ovat 500–1 500 mg joka 12 tuntia, ja niitä säädetään potilaan epilepsian taajuuden ja yleisen tilan mukaan. Lisäannoksia suositellaan dialyysin käynnistäville potilaille.”}