Tacrolimus-valmisteet, jotka on valmistettu Panacea Biotec Limited -yhtiön toimesta, ovat immunosuppressiivisia aineita, jotka on merkitty käyttöön organien hyljintäprophylaksissa aikuisten ja lasten keskuudessa, jotka saavat allogeeniä (toisen henkilön) maksa-, munuais- tai sydänensiirtoja. Lääkettä käytetään yhdessä muiden immunosuppressiivisten aineiden kanssa. **Tacrolimus** estää calcineurinin, mikä estää **NF**:n ja **NF-AT**:n defosforoilun ja siirtymisen, mikä tukahduttaa siten sitokinien ilmaisun, mukaan lukien **IL-1**β:n, **IL-2**:n ja **TNF**-α:n. Tämä johtaa T-lyykkien aktivaation ja proliferaation estoon.
Haittavaikutukset ja Annostus
Farmakokinetiset tiedot osoittavat, että kokonaisverisolujen pitoisuudet ovat sopivampia kuin plasmapitoisuudet **tacrolimuksen** aktiivisuuden kuvaamiseen. Munuaisensiirtojen tutkimuksissa (N=412) yleisimmät haittavaikutukset (≥30 %) sisälsivät infektion, vapinaa, kohonneen verenpaineen, poikkeavan munuaistoiminnan, ummetuksen, ripulia, päänsärkyä, vatsakipua, unihäiriöitä, pahoinvointia, hypomagnesemiat, virtsatieinfektion, hypofosfatemiaa, periferioödemaa, asteniaa, kipua, hyperlipidemiaa, hyperkaliemiaa ja anemiaa. Munuaismyrkytys raportoitiin noin 52 % munuaisensiirtojen potilailla. Annostusmuutoksia suositellaan afrikkalaisamerikkalaisille potilaille ja niille, joilla on maksan- tai munuaissairaus. Alkoholaannokset vaihtelevat 0,2 mg/kg/päivässä tai 0,3 mg/kg/päivässä, jaettuna kahteen annokseen 12 tunnin välein, riippuen siirretyn elimen tyypistä. Terapeuttista lääkärin seurantaa suositellaan. Potilaita kehotetaan välttämään greipin käyttöä. Lääkkeen tehokkuus on riippuvainen johdonmukaisesta annostelusta.